Aamu valkeni taas niin kovin mustana. Välillä tuntuu että koira on se ainut asia mikä tuo elämään iloa. Jos näin on, niin onko se niin vaarallista? Mun tulevaisuus on varmaan se, et oon mökkihöperö mummo sadan kissan ja 50 koiran kanssa.. No joo, ehkä vähän liiottelua. Mut erakko musta tulee ku en jaksa nähdä ketään tai tehdä mitään.

Kirjeenvaihdon olen aloittanut uudestaan, se on helppo ja mukava tapa kommunikoida ihmisten kanssa. Mä oon melkein aina harrastanu sitä, täs oli parin vuoden tauko välis mut nyt oon tosiaa taas alotellu vanhaa kunnon harrastusta. Tykkään tosi paljon kirjoittamisesta, itselle ja muille.

En varmaan ikinä pääse aloittamaan terapiaa kun aina sanotaan et pitää olla työkuntoinen ennenku sen voi alottaa. Siis kelan korvaaman, yksityisel mul ei tosiaan oo varaa, Kai siit jotain hyötyä olis vaikka mun on tosi vaikee luottaa ihmisiin, jostain syystä varsinki kaikkiin ns.auktoriteettihahmoihin. Ehkä tuo juontaa juurensa lapsuuden tapahtumiin, kuka tietää.

Syömiset ahdistaa paljon, ku on tullu joulun aikana ahdettua itseensä vaiks mitä paskaa. Uusi vuosi alkaa paastolla josta seuraa pidempiaikainen laihdutuskuuri. Tällä kertaa onnistun.