Joulu on ihanaa aikaa joo, mut on se kyl samal hemmetin stressaavaa. Äiti vouhottaa ruokien kans, veljet sekoilee, sikot lähti eilen takas helsinkiin ja mä oon tääl viel ens sunnuntaihin asti äidin pyynnöst ku niin harvoin nähdään. Pääasias roikun netis, luen ja ulkoilutan koiria.

Vaikka eipä mul kotonakaan mikään ihmeellinen odota, kämppis joka tuli sinne eilen takas lomilta. Ollaan kumpiki mielenterveyskuntoutujia, sekasi päästämme siis.

On jotenki niin ahdistava ja turhautunu olo. Tekis mieli vetää pää täyteen mut ebn m'ä tääl voi, äiti toimittais mut jonnekki jos edes pisaran alkoholia otan. Okei,on siihe syynsä mut vituttaa silti. uutena vuotena saan kuulemma viiniä 2maistaa", jippijaijee. Niin oon uuden vuoden tääl siks ku mun koira pelkää raketteja, äiti oli viime vuonna sen kans kotona ni nyt on sit mun vuoro olla sen turvana ku raketit paukkuu. Huudan naapurin pojille et painukaa helvettiin niitten rakettejen kans ku ne idiootit räjäyttelee niit takapihal, ja asutaan siis rivitalos. Ja lipitän sitä viiniä. Hurja uusvuos mulla tiedossa, ei elämä.

Mut joo, eipä muuta.